Harmittaa aina kovertaa vihanneksia, kun ei tiedä mitä sillä mössöllä tekisi. Mutta ei voi mitään, ohjeen mukaan mennään. Koverran kauniit, tuoreet kurkut ja ryöppään ne kevyesti suolavedessä.
Murekkeen teon erikoispiirre on valkuaisvaahto, joka sekoitetaan massaan lopuksi. Maitoa käytin varsin maltillisen määrän; ajattelin, että ennen vanhaan kahvikupilliset olivat pieniä eivätkä sellaisia motteja kuin nykyään.
Ladon uunivuokaan kurkut, täytän ne murekemassalla, ja sijoitan keskelle vuokaa perunoita, sipulia ja tomaatteja. Näyttää oikeastaan aika - - - - amerikkalaiselta aterialta.
Vuoka uuniin, 200 asteeseen tunniksi. Valutan pannun pohjalle pari lasillista vettä ja keskityn muihin asioihin, kuten siihen, miksi Evalla onkaan mukana myös amerikkalaisia ruokia.
Eva ja Louis Sparrella oli kaksi poikaa, Pehr ja Clas. Pehr Sparre meni naimisiin norjalaisen Susie Barthin kanssa, mutta perhe muutti jo nähtävästi aika varhain Yhdysvaltoihin. On siis oletettavaa, että seikkailunhaluiset ja paljon matkustelevat Sparret vierailivat Pehrin ja Susien luona. Ja toisaalta, ainakin Pehrin tytär Teresita Sparre Currie on ylpeänä kantanut skandinaavista perintöään ja vieraillut useasti isovanhempiensa mailla. Teresita Sparre Currie on kirjoittanut kirjan "Louhisaaren lapset" (1997, Otava), jossa hän kertoo erityisesti isoäitinsä Eva Mannerheim Sparren muistoja.
Sparre Currien kirjassa Evan lapsuus saa aika raadollisia piirteitä. Eva on itsekin kirjoittanut lapsuusvuosistaan, mutta selvästi hän on jättänyt kipeimmät muistot pois. Sen sijaan lapsilleen ja lapsenlapsilleen niitä on voinut kertoa ja Sparre Currie toistaa omapäisen tytön kasvukipujen kuvauksia tyrannimaisten kotiopettajattarien huomassa aivan toisella tavalla kuin Eva itse. Jotenkin sitä aina luulee, että pahimmat tarinat ovat keksittyjä - mutta eivät ne ehkä olekaan. Jos suomalaisen vanhan mahtisuvun historia yhtään kiinnostaa ruohonjuuritasolla, niin suosittele Sparre Currien kirjaa. Kaikki ei ole kaunista ja kiiltävää...
Mutta takaisin ruokapöytään: en oikeasti olettanutkaan, että lapset ilahtuisivat suunnattomasti tästä ruokakokeilusta. Nuorimmainen julistaa kurkun maistuvan suolakurkulta (joka EI kuulu suosikkeihin), ja itse asiassa aikuiset yhtyvät huomioon: kurkut jostain syystä saavat suolakurkun maun uunissa kypsentämisen jälkeen.
Koemaistaja sen sijaan ilahtuu ruuasta: kyseessä ei olekaan kesäkurpitsaa (joka EI kuulu suosikkeihin), vaan kurkkua ja ruoka on hauskan makuista. Kohta murrosikää lähestyvä tyttö onnistuu sanomaan "ihan kiva" ja siinä se.
Suhteellisen helppoa ja hauskaa, oman maan perunat ovat kypsyneet juuri mukavasti ja ruoka sopii arkipäivään aivan mainiosti. Mureke on kuohkeaa, mutta kyllä minä silti tekisin sen nautajauhelihasta, tämä sikanauta on jotenkin kuitenkin haaleaa, niin maultaan kuin väreiltään.
Mutta lasten top ten-listalle tämä ruoka ei kyllä päätynyt.