Barley water ja sen ihmeitä tekevä voima

On ilmiselvää, että Louhisaaren kartanon lapsen keittokirjassa on mustaviinimarjalehtimehun ohje. Mutta se on niin tuttu, että jätetään tällä kertaa väliin. Sen sijaan huomioni kiinnittyy omituiseen juomaan nimeltä Barley water. Ohjetta lukemalla en voi millään kuvitella, miltä juoma maistuu - keitettyjä ohrasuurimoita ja sitruunavettä? Pelottavaa, mutta koska Eva mainostaa juomaa kesäjuomana, niin heti kun aurinko kerrankin pilkistää, niin ohrat vaan kiehumaan!

Teen juomaa ennakkoluuloisena vain 1/3 osan verran ohjeesta eli reilun litran. Kokonaisia ohrasuurimoita ei löydy ihan helpolla ja tuntuu huvittavalta metsästää kokonaisia ohrasuurimoita pitkin paikkakunnan kauppoja, kun tarvitsen niitä lopulta ohjeeseen vain reilun ruokalusikallisen. Löydän ohrasuurimot lopulta ja pääsen kokeiluni pariin. Ohrasuurimot kattilaan kiehumaan puoleksi tunniksi, vettä on noin kaksi desiä ruokalusikallista kohti.

Suikaloin sitruunan kuoren ja sokerin kulhoon ja kaadan kiehuvan veden päälle, sitruunan mehun puristan odottamaan juoman jäähtymistä. Sitruunan kuori antaa juomalle heti heleän keltaisen värin.

Siivilöin ohrasuurimot pois vedestä ja ennen keitoksen lisäämistä sitruunaveteen poistan sitruunankuoret kulhosta. Ohravesi samentaa juoman ja jäähtyneeseen juomaan lisätty sitruunamehu samentaa sitä entisestään. Pullotan juoman ja siirrän sen jääkaappin kylmenemään.

Saan sopivasti janon kun pyöräilen kunnon lenkin tyttöjen kanssa. On harvinainen päivä, aurinko paistaa ja lämmintä on yli 20 astetta. Barley water osoittautuu raikkaaksi ja virkistäväksi juomaksi. Se maistuu sitruunalle, mutta mukavalla, suhteellisen pehmeällä tavalla. Ohran makua en erota. Ihastun juomaan välittömästi. 

Tässä vaiheessa otan vähän selvää Barley waterista ja huomaan, että se on yleismaailmallinen juoma, jonka eri versioita on juotu ikiajoista lähtien joka puolella maailmaa. Sitä on tehty muinaisessa Kreikassa, Aasiassa ja Intiassa, ja kuten nimikin kertoo, se on erityisen suosittua Britanniassa. 

Barley wateria on pidetty aina terveellisenä, sitä on juotettu vauvojen ensimmäisenä juomana, raskaana oleville naisille ja vanhuksille,ja sitä on perinteisesti käytetty kotilääkkeenä erityisesti virtsatien tulehduksiin. 

Barley waterin hyödyistä löytyy loputon lista: se toimii kehon kuonanpoistajana, madaltaa kolesterolia,  ehkäisee sappikiviä, parantaa ihon hyvinvointia, laihduttaa ja viilentää sekä pitää kehon nestetasapainon hyvänä. Kas kun ei siloita ryppyjä ja kasvata samalla hiuksiakin! Tämähän on mahtijuoma!

Ohje on Evan kirjassa peräisin Ruotsista, Adelsnäsin kartanosta, kuten itse asiassa muutama muukin resepti. Adelsnäsin kartano on Adelswärdin aatelissuvun omistuksessa ja se on edelleen yksi Ruotsin suurimmista maatiloista. Evan ja Louis Sparren poika Clas Sparre meni 1920-luvulla naimisiin Adelsnäsin kartanon tyttären, Anna Adelswärdin kanssa., joten Evalla on ollut kartanoon varsin läheinen suhde. 

Clas ja Anna Sparren avioliitto päätyi eroon 1940-luvulla, mutta Anna Sparre piti avioliiton myötä saadun nimensä ja on Ruotsissa tunnettu kirjailijana. Anna Sparren kirjat käsittelevät usein lapsuutta Adelsnäsin kartanossa ja hänen tunnetuin teoksensa, vuonna 1985 ilmestynyt kirja "Vännen min" kertoo Ruotsin prinsessa Astridista. Astrid  meni naimisiin Belgian kruununprinssi Leopoldin kanssa ja hän ehti olla Belgian kuningatar parin vuoden ajan ennen  kuin  menehtyi auto-onnettomuudessa vain 29-vuotiaana vuonna 1935. 

Tässäpä tämän kirjan viehättävyys: yksinkertainen resepti, ihana juoma, sekä pitkä ja polveileva tarina.