Mansikkatorttu

Oman maan mansikat ovat ihania ja isoja, joten tekee mieli herkutella mansikkatortulla. Evan mansikkatorttu tehdään ranskalaiseen torttutaikinaan, mikä aiheuttaa minussa ahdistusta, sillä kokemukseni mukaan ranskalaisen keittiön ohjeet ovat a) pröystäilevän monimutkaisia, b) näennäisen yksinkertaisia, mutta oikeasti tolkuttoman hankalia tai c) eettisesti epäilyttäviä. Tämä torttutaikina lankeaa kohtaan b, sillä kuinka monimutkaiseksi voi saada taikinan, johon tulee kananmuna, maitoa, jauhoja ja rasvaa?

No, aika vaikeaksi. Ensimmäinen vaihe sujuu, sillä minulla on apulainen vaivaamassa munan, maidon ja jauhot tasaieksi taikinaksi. Taikinan pitää sen jälkeen levätä 20 minuuttia - ja odottaminen on aina ahdistavaa. Kaulitsen taikinan vaaditun ajan jälkeen ja levitän voin taikinalevylle, käännän taikinanlevyn päät voin päälle ja jatkan kaulitsemista.

Kahden kaulitsemisen ja kääntämisen jälkeen pitää jälleen pitää 15 minuutin tauko. Siinä lienee joku taika, joten tottelen. Taikinen kaulitseminen ei ole helppoa, sillä voi tursuaa taikinan välistä sekä pöydälle että kaulimelle. Mutta selviän joten kuten ja annan lopulta taikinan "olla liikuttamatta 10 minuuttia ennen kuin sitä käytetään" - suoraan sanottuna en edes katso sinne suuntaan, kaiken varalta.

Paistamisen ajaksi Eva neuvoo täyttämään piirakan kuivilla herneillä tai riisillä, jotta piirakka säilyttää muotonsa. Minulla ei ole herneitä ja riisiäkin kovin vähän, joten käytän tarkoitukseen ohrasuurimoita. Ohjeessa ei tietenkään anneta mitään vihjettä uunin lämpötilasta tai paiston kestosta, joten valitsen jälleen turvallisen noin 200 astetta ja tuijotan paistosta niin kauan, että oletan sen olevan sopivan kypsä. Olen niin hermostunut, etten ymmärrä ollenkaan, kuinka kauan paistos oikeasti on uunissa. En halua siitä alipaistunutta, tiivistä, löysää pohjaa, joten pidän huolen, että reunat ruskistuvat ennen kuin otan tortun pois uunista. 

Kiehuttelen mustaviinimarjahyytelön ja veden kattilassa liemeksi. Huomaan myös, että ohjeessa mainitaan 50 grammaa sokeria, jota ei ohjeen missään vaiheessa lisätä mihinkään. Hujautan sokerin hyytelöveden sekaan - en oikein keksi sille muutakaan käyttöä . Kirsikkaviinan jätän tällä kertaa pois. 

Annan kuorrutteen jäähtyä, rapsuttelen ohrasuurimot pois piirakan päältä ja asettelen ihanat, mehevät, suuret mansikat kokonaisina tortun päälle. Kun hyytelö on sopivasti jäähtynyt, loruutan sen mansikoiden päälle. 

Torttu on kyllä kaunis, se täytyy myöntää. Tuntuu kuitenkin, että jotakin puuttuu: kermavaahto, löysä jäätelö, vaniljakastike? Tortun maistaminen vahvistaa tunnelmaa, se on makeaa ja hyvää, mutta kaipaisi rinnalleen jotakin kostuketta ja kevennystä. 

Ranskalainen torttutaikina on lehtevä, mutta ei mielestäni vaivan arvoinen. Luulen kuitenkin, että tortusta saisi aika täysosuman vaniljalle maistuvan mascarponevaahdon kera.... Ja ehkä ulkonäkö kaipaisi pienen himpsauksen tomusokeria?  Seuraavalla kerralla kenties.