"Kaikki keinot ovat hyviä, paitsi ikävät"

"Kaikki keinot ovat hyviä, paitsi ikävät"
Kreivitär Eva Mannerheim Sparre: Keittokirja herkkusuille ja tavallisille nälkäisille

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Viinissä muhennettu kuha ja lämmin perunasalaatti

Kalaruokien kohdalla kirjan ongelma on kalojen moninaisuus: meidän perhe ei kalasta ja kaupasta saa yleensä vain kahta sorttia - lohta tai kuhaa. Onneksi viisas Eva vapauttaa minut tästä tuskasta lupaamalla esipuheessa, että ohjeessa mainitun kalan puuttuessa sen voi hyvin korvata toisella. Sateisen kesäpäivän kunniaksi teemme siis viinissä muhennetun lahnan ohjeella kuhaa ja uusista perunoista lämmintä perunasalaattia.


Olen ostanut ihania, uusia perunoita, mutta ajatukseni ei vielä ostohetkellä ollut tässä salaatissa, joten ihan kaikkia Evan mainitsemia ainesosia ei minulta löydy. Vaikka taisin luvata, että seuraan jatkossa ohjeita enkä sävellä omiani, niin teen heti poikkeuksen: mätän oliiviöljyn, viinietikan, suolan ja pippurin sekaan mielin määrin kaikkia tuoreita yrttejä, joita satun löytämään varastoistani. 

Keitän perunat (jaa, niin, piti höyryttää..), leikkelen reiluiksi viipaleiksi, heitän kolme kokonaista valkosipulia mukaan (joita EN sido rihmalla toisiinsa, kaikkea sitä) ja kaadan ihanan yrteille tuoksuvan kastikkeen perunaviipaleiden päälle. Jätän perunat maustumaan ja siirryn valmistelemään kuhaa. 



Tämä ohje on taas kirjan parhaimmasta päästä: helppo ja nopea. Sitruunan kuoret ja viipaleet, valkoviini ja vesi jauhosuuruksen sekaan, kiehautus ja kala reiluina palasina kattilaan. Suolaa mukaan riittävästi, Eva muistuttaa kalaohjeiden esipuheessa toistuvasti, että suurin virhe kalaruokien valmistuksessa on liian vähäinen suola. 


Aika aurinkoinen seos pulputtaa kattilassani! En uskalla siirtyä hellan luota minnekään, sillä haluan kalani kypsänä, mutta en hiutaleina. Keittoaika ei ole pitkä, ehkä kymmenen minuuttia ja siirryn seuraavaan vaiheeseen.

Tässä kohti Evan ohje on taas niin summittainen, että päättelen lopputoimet itse: nostelen kalanpalat vadille, siivilöin kastikkeen ja valutan sen takaisin kattilaan. Kastike on ohutta ja Eva käskee "vispilöidä kastikkeen sakeaksi", mutta luoja nähköön en ymmärrä miten se tapahtuu? Teen siis uuden suuruksen voista ja jauhoista, jotta saan kastikkeen sopivan paksuksi. 


Koemaistajiksi saapuneet vanhempani saavat kirpeän sitruunaisen, mutta samalla pehmeän makuista kuhaa sekä kerta kaikkisen herkullisia yrttiperunoita. Molemmat ruokalajit ovat voimakkaan makuisia ja maustettuja, mutta ne sopivat kyllä mukavasti yhteen.


Kala hupenee ja kastike on niin hyvää, että sitä varten voisi oikeastaan tuoda lusikan pöytään! Perunoista täytyy ehdottomasti jossakin vaiheessa kokeilla ihan Evan ohjeen mukaista mausteseosta, sillä oletan, että myös se on pökerryttävän maistuvaa. Näitä tehdään tänä kesänä vielä monta kertaa! 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti