Teen sipulisosetta vain neljäsosa-annoksen, sillä perheen nuorempi väki ei aio sipulisosetta maistaa. Pilkon sipulit - siis keltasipulit, jos tarkkoja ollaan, sipulinsukuisia kasveja lienee yli tuhat ja ruokakäyttöönkin niitä käytetään useita kymmeniä lajikkeita - ja humpsautan ne voihin kiehumaan. Saa olla aika tarkkana, etteivät ne ala ruskitua, vaan kiehuvat hiljalleen puoli tuntia.
Mainitsen nyt vielä kerran, että en oikeasti ole totinen ruokahifisti enkä turhan tarkka yksityiskohtien perään, joten koska en kerta kaikkiaan tiedä, mitä olisi oikea "sisäselkäliha", niin ostan kimpaleen naudan sisäpaistia. Ruskistan paistin ja sipulin kevyesti voissa.
Heitän pataan suolaa ja valkopippuria: Eva mainitsee esipuheessa, että pippuri tarkoittaa aina valkopippuria ellei nimenomaisesti toisin mainita. Sitten hurautan päälle kiehuvaa vettä ja pari desiä kuivaa, vaaleaa madeiraa.
Ohjeessahan ei tietenkään neuvota, millaista madeiraa lihan päälle pitäisi laittaa, mutta koska en sanottavasti pidä mistään makeasta juomasta, en varsinkaan alkoholijuomissa, niin valitsen kuivan. Makea madeira voisi toki antaa huikean säväyksen lihalle, tosin yleisesti ottaen makean madeiran katsotaan kuuluvan paremminkin jälkiruokaosastolle. Mene ja tiedä, tämä kokeilu menee nyt näin.
Keitetyn sipulin siivilän läpi pusertaminen on ehkä hitusen helpompaa kuin pinaatin, mutta ei se silti siitä mitään herkkua tee. Itse asiassa lämpimän päivän kunniaksi voimani loppuvat kerta kaikkiaan kesken ja joudun nöyrtymään apuvoimien pyytämiseen... Mutta kuten ennenkin, onhan se lopputulos upean hienojakoista.
Haluan soseesta suhteellisen sakeaa, joten teen suuruksen voista ja vehnäjauhoista, mutta lorautan sekaan vain hieman kermaa. Soseesta tulee kaunis, tuoksuva ja vaalea, lopuksi vielä maustan sen ripauksella suolaa ja sokeria.
Paisti on muhinut kannen alle voimakkaasti tuoksuvassa liemessään puoli tuntia, kun nostan sen tarjoiluvadille. Paistiliemi kelpaa kastikkeeksi, eikä sitä neuvota tällä kertaa suurustamaan edes millään. Tuoksu on ihana, siinä sekoittuu kunnon liha, madeira ja makea sipuli.
Sipulisosetta, paistia, kastiketta ja pöydässä lisukkeena vielä uusia perunoita ja salaattia. Ei hassumpaa.
Sipulisose osoittautuu aivan ihastuttavaksi, makeaksi ja pehmeäksi, ja se tuo ruokaan aivan oman makumaailmansa. Jos siivilän läpi pusertamisen voisi vaihtaa johonkin modernimpaan työtapaan, niin tätä suosittelisin liharuokien lisukkeeksi milloin vain.
Liha on hyvää, kastike antaa siihen mukavan maun. Jälleen kerran toteamme koemaistajan kanssa kuitenkin yhdessä, että maku on yllättävän perinteinen ja mieto. Madeira tuoksuu enemmän kuin maistuu ja muutenhan lihassa ei ole kuin suolaa ja valkopippuria, sekä vähän sipulia. Sipulisose tekee ateriasta erityisen, se maistuu ja makeuttaa jokaisen suupalan ihanan tasapainoiseksi kokemukseksi.
Harmittaa, että tulin kertoneeksi lapsille, että kyseessä on sipulisose - se oli nimittäin niin kermaisen kaunista, tasaista ja makeaa, että se olisi varmasti maistunut myös junioreille ilman sipulikammoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti