Profiterollit - lapsityövoimaa keittiössä!

Lapseni on monta päivää halunnut tehdä oman kokkikirjansa reseptillä suklaatuulihattuja. Katselin ohjetta ja tajusin, että käytännössä sama ohje on ollut minulla työlistalla Evan kirjasta nimellä Profiterollit. Saan siis pienellä suostuttelulla lapseni mukaan tähän blogileikkiin ja pääsen itse huutelemaan ohjeita pöydän äärestä kun toinen uurastaa hellan vieressä!

Teemme profiterolleja koe-erän eli puolikkaan annoksen. Voi ja vesi kiehautetaan, minkä jälkeen kaikki jauhot laitetaan kerralla veteen ja vispataan niin vimmatusti. "Tässähän kasvaa käsivoimat", sanoo tyttö hetken päästä. Kananmunat yksitellen sekaan ja sekoitetaan niin kauan, kunnes taikina on tasaista ja kimmoisaa.

Emme käytä pursotinta, vaan Evan tapaan pieniä nokareita taikinaa ripotellaan uunipellille pikkulusikoiden avulla. Taikinapalloista tulee hauskan monimuotoisia, enkä edes yritä neuvoa tekemään palleroista säännöllisiä. 

Sillä välin kun taikinapallot paistuvat uunissa, 200 asteessa, aloitamme suklaakastikkeen teon. Teemme tästäkin puolikkaan annoksen, mutta sitä tuntuu silti tulevan varsin reilu ja kermainen annos. Kastiketta saakin vispata ja keittää aika tovin, ennen kuin se ollenkaan tulee sakeamman oloiseksi. 

Pikku-tuulihatut ovat paistuneet ja lapset ilakoivat sillä, millaisia kaloja ja muita muotoja leivonnaisista löytyy. Hetken aikaa kiistelemme siitä, syömmekö tuulihatut lämpiminä vai kylminä - kuten leipuri itse haluaa - mutta pidämme kuitenkin kiinni Evan ohjeesta, jossa profiterollit tarjoillaan lämpimänä. 

Keräämme leivonnaiset keoksi vadille - joka ei kylläkään ole hopeinen, kuten ohje vaatisi. En nyt sattumoisin vain omista hopeavatia enkä oikeastaan ole sellaista vaillakaan. Sitten valutamme lämmintä suklaakastiketta surutta päälle. "Eihän tuolla alla joku jää ilman", huolehtii leipuri, mutta ei varmasti jää - käytämme suklaakastikkeesta ehkä puolet ja silti profiterollit jo uivat uhkean suklaisessa putouksessa. "Voi miten ihana", huokaisee itse leipuri.

Yksi, kaksi, kolme, neljä - "Äiti, montako saa syödä?". Viisi, kuusi, seitsemän... No mitäpä näitä säästelemään. Olivat muuten hyviä. Ja hetken kuluttua vati näyttikin jo tältä:

Profiterollit ovat vain yksi lukemattomista eri nimityksistä, mitä tuulihattu-tyyppisillä leivonnaisilla maailmalla on. Resepti on ikivanha, se tulee Ranskasta ja on peräisin ainakin 1600-luvulta. Ranskassa pieniä tuulihattuja kutsutaan myös nimellä petits choux, profiteroles-nimi tulee englannin kielen sanasta profit, joka alkuaan tarkoitti pientä juomarahaa tai lahjaa. Profiterollit ovat siis ikään kuin pieniä suosionosoituksia. 

Suomalainen tuulihattu-nimitys tulee luultavasti siitä, että Suomessa oli Helsingissä 1800-luvun lopulla saksalaisia leipureita ja tuulihattu on melkein suora käännös saksankielisestä nimityksestä Windbeutel - tuulipussukka.