Lämpimiä Anjovisleipiä pienen suolaisen nälkään

Pikkusuolaisen nälkään Evan kirjasta löytyy monen moista. "Yksinkertaisin keinoin ja harkintaa ja säästäväisyyttä noudattaen voi aikaansaada ihmeitä. Kekseliäs emäntä varaa aina yllätyksiä.", Eva opettaa. Lämpimät Anjovisleivät vaikuttavat nimenomaan pienin keinoin tehdyltä yllätykseltä, joten ne sopivat varmaan  lämpimän iltapäivän pieneksi suolaiseksi.

Yllättäen keittiömme käytetyimmäksi työvälineeksi on muodostunut siivilä. Jostain ihmeellisestä syystä päädyn aina reseptiin, jossa enemmän tai vähemmän hankalia ruoka-aineita on pakko pusertaa siivilän lävitse. Tällä kertaa siivilä hierotaan kuitenkin ensin valkosipulilla: hauska keino saada valkosipulin maku hennosti ruokalajiin! Ja sitten vain pusertamaan anjoviksia siivilän läpi...

Öljyn, sitruunan ja valkopippurin kanssa anjovistahnasta tulee hyvin kiiltävää ja tasaista. Mittasuhteet ovat taas vähän hakusessa - miten paljon öljyä pitäisikään lorauttaa seokseen? "Vähän" on taas tällä kertaa hankala määre, tosin se rajaa tietysti "paljon" pois vaihtoehdoista.

Levitän tahnan paahtoleiville ja työnnän ne hyvin kuumaan uuniin, jossa on päällä pelkkä ylälämpö. Köyhiltähän nämä tässä vaiheessa näyttävät, suorastaan aneemisilta.

Uunissa leivät saavat kuitenkin väriä ja minäkin piristyn hiukan. Gratinoimisen jälkeen leikkelen reunat pois ja tasaan keskiosasta pieniä neliöitä. Lämmitän ne nopeasti uudelleen uunissa ja vien tarjolle. 

Maku ei ole yllätys, vaan nökköset maistuvat paahdetuille anjovisleiville. Siis jos tykkää anvojiksesta, niin nämä ovat oikein hyviä napostelupaloja - ja mehän tykkäämme. Olisin itse ehkä kuitenkin ripsauttanut vähän "sveitsinjuustoraastetta" vielä päälle, jotta makupaloista olisi tullut hitusen tukevampia. Mutta tiedä häntä, olisiko makuyhdistelmä sitten toiminut kuten pitää. Pitänee kokeilla toisen kerran.