Suolamantelit (.... ja melkein ryppy rakkaudessa!)

Evan kirjan lopussa on luku, joka on otsikoitu mukavasti nimellä "Kaikenlaista". Luvussa on parin sivun verran ohjeita, jotka eivät oikein ole osuneet minkään muun otsikon alle: marmeladeja, juustoja, rasvakkeen keittäminen... Ja sitten siellä on suolamantelit.

Kuulostaa kivalta, sellaiselta iltanapostelulta. Ohje on helppo ja nopea, jos nyt ensin ohitetaan taas tuo kalttaamisvaihe.... Kun kaupasta kerta kaikkiaan saa niin helposti valmiiksi kuorittuja manteleita, niin oikaisen tässä kohti suoraan tekovaiheeseen.

Laitan pannulle ohjeen mukaisen määrän voita ja manteleita, - ja tajuan saman tien, että pannuni on väärä. Tähän olisi pitänyt käyttää valurautapannua, mutta nyt en enää voi asialle mitään. Katson myös kauhistuneena sulaneen voin määrää, joka hukuttaa mantelini alleen. Tämä ei vaikuta lupaavalta!

Päädyn kauhomaan rasvaa pois pannulta, samalla kun kuumennan manteleita ja ravistelen niitä. Ohjeen mukaan tämä vaihe kestää "muutaman sekunnin", mutta minun mantelini saivat kauniin värin vasta hieman pidemmän kuumentamisen jälkeen. Suolaa ja cayennepippuria sekaan, eivätkä mantelini oikeastaan näytä yhtään hassummilta.

Eva neuvoo, että mantelit maistuvat kuumina tai kylminä, mutta parhaiten tulikuumina. En muistanut tätä kertoa, kun kiiruhdin tarjoamaan manteleita koemaistajalle - sormethan siinä melkein paloivat.

Nyt on kyllä pakko sanoa, että minulle mantelit eivät kuumina maistuneet. Hekumoin etukäteen jotenkin sellaisella ihanalla paahtuneen mantelin maulla, mutta onnistuin maistamaan vain suolan ja rasvan ja pienen poltteen pippuria. Ensimmäinen ohje, johon olen hyvin pettynyt. Tässähän tuli pieni ryppy rakkauteen...

Koemaistaja ei ollut lainkaan yhtä tyrmistynyt, mutta ei tosin äärimmäisen ihastunutkaan. Eva neuvoo, että "noin 6 mantelia henkeä kohti" ja enempää tuskin kannattaakaan maistella, sen verran tuhtia tavaraa mantelit ovat!

Mutta hauskaa tässä oli jälleen huomata se, että sata vuotta sittenkin on kaivattu jotain pientä ja suolaista naposteltavaa illanistujaisiin tai ruokaa odotellessa. Ei siis mitään uutta auringon alla. Ja kyllä nämä nyt silti suositeltavampia ovat kuin kaupasta saatavat hyperkuorrutetut pähkinäseokset.

P.S. Koemaistaja huomautti, että mantelit maistuvat todella hyviltä jäähtyneinä: ja toden totta, nyt seuraavana päivänä mantelit ovat mantelin makuisia ja suloisen suolaisia.  Suorastaan hyviä; nyt näitä pahus soikoon napsii enemmän kuin kuusi...