Parsaa ja juustoa italialaiseen tapaan

Mitähän Eva sanoo tuoreesta parsasta, kun juuri nyt tekee sellaista mieli... Ja löytyyhän näitä: Parsaa ja mousseline-kastiketta, parsaa kermakastikkeessa tai parsaa ja juustoa italiaiseen tapaan. Ohjeissa ei ole mitään erityisen mullistavaa tai erikoista, joten näistä valitaan tänään parsaa ja juustoa italiaiseen tapaan.

Sinänsä hauskaa, että näitä ohjeita löytyy; olen itse kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta ja voin kertoa että vielä 1970- ja 1980-luvuilla tuore parsa ei kerta kaikkiaan kuulunut sikäläiseen ruokavalioon. Sen sijaan jo 1900-luvun alussa sitä on herkuteltu "herkkusuiden parissa" Suomessakin, pakko kai se on uskoa. Tosin Evalla ON aatelistausta ja sitä kautta ehkä erilainen perintö ruokakulttuurissa kuin peruskoulunopettajien kersalla Kärsämäeltä...

Kuulun siihen koulukuntaan, joka napsauttaa parsat poikki justiinsa siitä kohdasta mistä ne napsahtavat: en kuori enkä keitä tyvivarsia. Tällä kertaa parsat olivat varsin jytäköitä, joten niistä jäi taittamisen jälkeen jäljelle aika lyhyt latvus. 

Tämä Evan ohje on ehkä kirjallisesti suosikkini: mitään näin epämääräisen täsmällistä ei nykyään kai voisi lukea ruokaohjeista: "parsa keitetään melkein valmiiksi", "runsaasti raastittua parmanjuustoa" ja "asetetaan uuniin siksi, kun se on valmis". Siinäpä se.... sitten vain tehdään.

Keittäminen ei ole varsinainen ongelma, keitin näitä noin neljä minuuttia. Mutta paljonko on rusaasti raastittua parmanjuustoa ja voinokareita? Omasta mielestäni laitoin juustoa reilun määrän, mutta paistamisen jälkeen totesin, että oikeastaan sitä olisi ollut vielä kuvaakin enemmän. Ja parmanjuusto on siis parmesaania, sen olin tarkistanut etukäteen koska parmanjuusto on ainesosa, joka toistuu tämän tästä ohjeissa.

Gratinoin parsoja ylälämmöllä, noin 250 astetta, vähän alle 10 minuuttia. Otin paistoksen pois kun juusto oli selvästi sulanut ja osittain saanut vähän väriäkin. 

Eipä siinä mitään, parsat maistuivat juuri siltä, miltä voisit niiden kuvitella maistuvan: keväiseltä, tuoreelta parsalta, joka on uitettu ihanassa voissa ja kuorrutettu suolaisella juustolla. Jos nyt yleensä parsasta tykkää, niin ei ole mitään syytä olla nauttimasta niistä tällä tavalla. 

Aterialla oli tarjolla loimulohta ja paahdettuja patongin paloja, eikä lauantai-ilta nyt oikeastaan muuta kaivannutkaan. Aurinko paistoi, lasten kesäloma oli juuri alkanut ja tiedättekö sen tunteen, kun elämä hymyilee... koko taivaan täydeltä!