Burgundinmunat-ohje oli niin erikoinen ja erilainen, että sitähän piti kokeilla. Sinänsä ohje oli hermostuttava, koska minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miltä ruoan pitäisi näyttää - tai maistua.
Aloitin tekemisen orjallisesti ohjeen mukaisesti viinin keittämisellä kasaan. Kastike sai porista hiljalleen liedellä noin puoli tuntia, että se oli tiivistynyt puoleen alkuperäisestä määrästä. Kananmunien keittoaika oli varsin lyhyt, vain 4-5 minuuttia, joten munien pehmeyden vuoksi niiden kuoriminen kauniisti oli tarkkaa puuhaa eikä osittain onnistunutkaan.
Ranskanleivän vaihdoin vaaleaan limppuun, josta leikkaisin tasareunaiset suorakulmion muotoiset palat. Yli jääneistä paloista sain mukavasti krutonkeja sosesopan kaveriksi. Oikeassa voissa paistetut leipäviipaleet saivat kauniin värin.
Kastikkeesta siivilöitiin mausteet pois, ja se suurustettiin jauho-voiseoksella, minkä jälkeen sekaan sulatettiin kunnon kimpale voita. Kastike oli kaunis, tasainen ja hyväntuoksuinen.
Viimeinen haaste oli koota annos - se oli jokseenkin jännittävää ja tällaisen lopputuloksen lopulta sain. Kananmunan pitäisi tietysti olla sileä ja kaunis, mutta minun munani nyt kerta kaikkiaan sattuivat kaikki kiehumaan vähän röpöläisiksi. Mutta toisaalta, tämähän voisi olla vaikka Burgundin ruusu!
Annosta saapuivat koemaistamaan neljä musiikillista herrahenkilöä. Vastaanotto oli hämmästynyt, mutta varauksellisen hyväksyvä. Maistelun jälkeen Burgundinmunat hyväksyttiin "mielenkiintoisina" ja "ei - hassumpina". Oikeastaan siis herkullisina, mutta ei aivan unohtumattomina.
Annos on kuitenkin hauska ja kaunis, joten sitä voisi kenties suosia sopivassa tilanteessa uudelleenkin. Ihan vaikka vain erikoisuuden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti