Marien sienillä täytettyjä tomaatteja (Pariisi 1896) ja täytettyjä tomaatteja

Lievästi haastavia liharuokia vielä mietiskellessä on mukava huomata, että 1930-luvulla kirjoitetussa keittokirjassa on paljon kasvisruokia. Tänään, aurinkoisena helluntaina mieleni teki täytettyjä tomaatteja - ohjeita oli kolme, ja koska en osannut päättää mitä tekisin, päätin tehdä niistä kahta. Toinen ohje oli sienillä täytettyjä tomaatteja, jonka lähteeksi oli merkitty Marie Pariisista vuonna 1896.

Kaikenlaisia proosallisia ongelmia kerääntyy heti eteeni: minulla ei ole hakkuria. Kerään ainekset leikkuulaudalle ja silppuan ainekset veitsellä pieniksi. Onnistuu hyvin, ei ongelmia - ellei ongelmaksi lasketa sitä, että ainekset leviävät ympäriinsä. Mukavan lisän täytteeseen tuo lihaliemessä liotettu ranskanleipä. Tunnustan heti, että lihaliemi ei ollut itse keitettyä.... Ja sekaan laitettiin myös kaksi kananmunan keltuaista.

Keittelin täytettä hyvän tovin, ainakin parikymmentä minuuttia, jotta sain siitä mukavan sakeaa. Täytin tomaatin puolikkaat täytteellä, ja lisäsin voinokareen jokaisen tomaatin päälle. 

Seuraava pohdintani oli se, mitä tarkoittaa "Leipäraastetta"? Ratkaisin ongelman ottamalla hieman kuivahtaneen sämpylän puolikkaan, jonka sananmukaisesti raastinraudalla raastoin silpuksi. Sillä sitten kuorrutin tomaatit ja lykkäsin uuniin 20 minuutiksi. Ja ohjeessahan ei tietenkään kerrota, mihin lämpötilaan, joten päädyin perusvarmaan n. 200 asteeseen.

Toinen ohje oli vielä jännittävämpi: siinä täytteenä oli tomaattisosetta (tai oikeammin tommaattisosetta, kuten ohjeessa välillä lukee !), kananmunan keltuaista ja vaahdoksi vatkattua munanvalkuaista:

Tomaatteja piti paistaa uunissa muutama minuutti suolalla ja pippurilla maustettuna sekä oliiviöljyllä valeltuna. Päätin muutaman minuutin ajaksi neljä minuuttia. Ja lämpötilana tuo noin 200 astetta.

Munanvalkuaisten vatkaaminen vaahdoksi oli oikeastaan ainoa toimenpide, johon tuhlaantui edes vähän aikaa, muutenhan täyte oli suitsait valmis. Paitsi hetken kyllä epäröin, miten valkosipulin lohkosta puristetaan mehua? Päädyin puristamaan puristimella pienen määrän valkosipulia täytteeseen. Täyte oli ihanan punaista ja kuohkeaa.

Täyte lusikoitiin tomaateille, sitten ne piti "voidella" voisulalla: käytännössä loruutin lusikasta sulaa voita hieman täytteen päälle ja sen jälkeen lisäsin reilun kerroksen sveitsinjuustoa. Sveitsinjuusto on sellainen asia, joka toistuu ohjeissa tämän tästä ja sivistyssanakirja antoi minun ymmärtää, että sveitsinjuusto on toinen nimitys emmental-juustolle. Siis emmentalia, tällä kertaa punaista versiota. 

Uuniin kymmeneksi minuutiksi ja miten onnistuinkin niin, että molemmat tomaattiruuat olivat kuin olivatkin yhtä aikaa valmiita syötäviksi. Ja tällaisia niistä tuli:

Hassua sanoa, mutta hämmästys oli suuri, kun molemmat tomaatit olivat äärimmäisen herkullisia. Sieniin ja oikeastaan myös tomaattiruokiin epäilevästi suhtautuva koemaistaja tykästyi Marien sienitäytteisiin tomaatteihin - maku oli pyöristynyt mukavan tasaiseksi ja valloittavaksi.

Kokki itse ei lakannut ihmettelemästä muna-täytteisten tomaattien kuohkeutta, muhkeutta ja maistuvuutta. Suutuntuma oli erikoisen mukava. Nyt kun olen kokeillut ohjetta kerran, tiedän, että niiden tekeminen vie vain hetken ja ne ovat erikoisia, näyttäviä ja mukavan makuisia - täydellisiä alkupaloja ja tai korvaamassa perunat liha- tai kalaruuan kaverina.

Tämä ruokamatka alkaa miellyttää minua!