Susie´n peruna- ja tomaattikeitto

Kreivitär Eva Mannerheim Sparren "Keittokirja herkkusuille ja tavallisille nälkäisille" julkaistiin vuonna 1935. Kirjassa on 758 valmistusohjetta, jotka Eva on" koonnut ja kirjoittanut ystäville ja heidän ystävilleen sukupolvesta sukupolveen aina vuoteeen 2000 saakka". Kun tuo vuosi 2000 on nyt jo reilusti ohitettu, on aika tarkastella, miten Evan reseptit toimivat nykypäivänä.

Ensimmäinen asia, mikä keittokirjasta jää mieleen, on Evan valloittava elämänasenne ja ilo, joka pursuaa loisteliaasti kirjoitetuista johdannoista. Kirja alkaa elämän kultaisella ohjeella: "Kaikki keinot ovat hyviä, paitsi ikävät" - mitäpä siihen on enää lisäämistä. 

Ja kuunnelkaapas tätä: "Unohda sen vuoksi kaikki pillerit, laihdutuskuurit ja kaikki itsekiduttamiset. Omista sen sijaan lämmin ja hellä harrastus kaikkeen sellaiseen, joka on omiaan tarjoamaan levottomille ja  lopen väsyneille nykyajan ihmisen hermoille ja ruumiille lepoa ja viihtymystä, etten sanoisi hyvinvointia ja siitä johtuvaa ruumiillista nautintoa." - Miten viisas nainen! Rakastan Evaa jo nyt ja olen lukenut vasta kirjan kaksi ensimmäistä lausetta...

Ensimmäinen ohje, jota päätin kokeilla on yksinkertainen "Susie´n peruna- ja tomaattikeitto". Keiton tekeminen on näennäisen yksinkertaista, mutta aikaa vaativaa: siksi se sopii sunnuntai-iltapäivän puuhaksi.

 Keittoon ei tarvita muuta kuin lohkottuja perunoita, tomaatteja ja sipuleita. Sitten niitä keitetään reilussa suolavedessä. Ja keitetään. Ja keitetään. Keitin rauhallisella lämmöllä vihanneksia vaaditut puolitoista tuntia - vaikka aika tuntui lohduttoman pitkältä. 

Täytyy tunnustaa, että en omista jouhisiivilää - enkä näköjään myöskään puukauhaa tai -lusikkaa, joten seuraava työvaihe hoitui siis tavallisen siivilän ja puulastan avulla. Painelin pehmeät vihannekset siivilän läpi. Räippeitä, jotka eivät suosiolla siivilän läpi sujahtaneet, jäi jäljelle parin ruokalusikallisen verran ja ne heitin pois. Keitto näytti jo tässä vaiheessa ihmeellisen sileältä ja pehmeältä  - aivan toisenlaiselta kuin tehosekoittimella soseutetut. 

Keittoa piti keittää vielä kymmenen minuuttia, minkä jälkeen se suurustettiin kolmella ruokalusikallisella kermaa ja kahdella voita. En oikeastaan tiedä, millaista kermaa Eva mahtoi suosia, mutta minä käytin kuohukermaa, koska oletin sen olevan lähinnä tarkoitettua. Pieni hyppysellinen sokeria ja valkopippuria olivat ainoat mausteet, joita keittoon ohjeistettiin.

Lopputuloksena uskomattoman sileä, kauniin punainen ja kiiltävä keitto. Ja arvaatteko jo, miltä keitto maistui? Puhtaalta, pehmeältä ja rakkaudella valmistetulta. Se maistui juuri ihanasti tomaatilta ja pehmeästi perunalta, tasapainoiselta ja täydellisen sopivalta alkukeitolta mille tahansa juhla-aterialle. 

Oikeastaan mitään näin helppoa ja maistuvaa en ole tehnyt aikoihin. Sujautan keitto-ohjeen suosikkieni joukkoon - kunhan muistan vain, että arki-iltana tästä on turha haaveilla. 

Ja lopuksi Evan ohje keittoruualle: "Noudata vanhaa hyvää tapaa ja tuo keitto kiehuvan kuumana pöytään"!

Mutta kuka mahtoi olla Susie, joka tämän ohjeen oli Evalle antanut? Ystävä Pariisista? Tuttava Italiasta? Keittäjä Louhisaaren ajoilta? Sitä en voi tietää...