"Kaikki keinot ovat hyviä, paitsi ikävät"

"Kaikki keinot ovat hyviä, paitsi ikävät"
Kreivitär Eva Mannerheim Sparre: Keittokirja herkkusuille ja tavallisille nälkäisille

torstai 18. kesäkuuta 2015

Maa-artisokat tomaattikastikkeessa

Evan maa-artisokkaohjeen myötä sukellan jälleen suurpiirteisyyden maailmaan: ohjeessa ei ole mitään vihjeitä määristä ja minulle on myös epäselvää, miten tulevaa ruokalajia tulisi lähestyä - onko se kastike vai lisuke? Ehkä se selviää minulle tämän kokeilun myötä. 


Minulla on kaupan pussillinen maa-artisokkia, kuorin ja leikkelen ne ja  ryöppään niitä suolavedessä parin minuutin ajan. Sitten heitän ne kasariin, johon olen sulattanut reilun viipaleen voita, kiehautan kunnolla ja päätän, että "lieden laidalla" voisi nykyoloissa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että käännän lieden ykköselle ja jätän artisokat hetkeksi oman onnensa nojaan. 


Sillä välin valmistan hyvän valkokastikkeen eli laitan 50 g voita ja 3 ruokalusikallista jauhoja kattilaan, teen vaalean suuruksen ja kaadan sitten vähitellen puoli litraa kiehuvaa maitoa sekaan koko ajan sekoittaen. Lopuksi lisään joukkoon tomaattikastiketta, ehkä desin verran kaikkiaan. Tomaattikastikkeessani on reiluhkosti basilikaa, mikä ei kuulu alkuperäiseen ohjeeseen, mutta en anna sen häiritä itseäni.


Maa-artisokat siirretään tomaattikastikkeeseen, missä ne kiehuvat noin puolen tunnin ajan. Artisokkia olisi kastikkeeseen nähden saanut olla kaksinkertainen määrä, joten nyt selviää, että minun kokeilustani on tuloksena kastike. 

Mutta ei se mitään, kuopukseni on vaatinut ruuaksi lihapullia, joita hän omin pikku kätösin on pyöritellyt, joten kastike sopii niiden kaveriksi oikein mainiosti. Maa-artisokkia on kastikkeessa sen verran, että ne riittävät aikuisille lihapullien lisukkeeksi, lapsilla kastike kostuttaa mukavasti annokseen lisättyä spagettia.


Kastike on voimallisesti maa-artisokan makuista, mikä sopii meille, jotka pidämme mausta kovasti. Tomaatin maku ei mitenkään peitä maa-artisokkaa, mutta antaa pientä terävyyttä kastikkeeseen. Sattumia olisi saanut olla enemmän, ja kiehutusajat olivat niin pitkiä, että pienimmät palaset melkein jo hajosivat kastikkeeseen. 

En vieläkään osaa päättää, oliko tarkoituksena lisuke vai kastike, mutta totean, että resepti toimii mainiosti molempina: tosin kunnon lisukkeeseen maa-artisokkia täytyy vain varata huomattavasti enemmän. Ja millainenhan tästä tulisi kukkakaalilla? Se täytyy joskus kokeilla. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti