Ja miten minusta silti tuntuu, että vielä pari vuosikymmentä sitten valikoima oli verrattain köyhä, ainakin jos olit kauppojen valikoiman varassa? Perusjuureksia.... ja mitä muuta? No ei ainakaan tomaatteja, tosin siitäkin voi olla monta mieltä, kannattaako tomaatteja ehdoin tahdoin pitää valikoimassa läpi vuoden, kun ne pahimmillaan ovat kovia, värittömiä ja mauttomia.
Mutta nyt ne alkavat jo maistua ja kun kaipasin illaksi kepeää lisuketta, päätin tehdä gratinoituja tomaatteja.
Otin aamulla vaalean leipäpalan pöydälle kuivahtamaan, jotta sain tehtyä leipäraastetta ja juustoksi valikoin jälleen punaista emmentalia - sveitsinjuustoa -, jota pidän nykyisin koko ajan kaiken varalta varastoissani Evan ohjeiden takia.
Sain pikku kätöset apulaisiksi vaivaamaan voin ja raasteet sekaisin, sekä nostelemaan tahnan tomaatin puolikkaille. Apulaisen pettymys oli suuri, kun ruokalaji sen jälkeen olikin jo valmis paistettavaksi: intoa tekemiseen olisi tällä kertaa ollut enemmänkin.
Gratinoin tomaatteja kovalla ylälämmöllä ehkä viisi minuuttia, sen verran, että päällyste ruskistui selvästi. Tomaatit lämpenivät hieman, mutta eivät pehmenneet ja jäivät sisältä ihanan mehukkaiksi.
Tuntuu höpsöltä, että tällainenkin ohje piti lukea sata vuotta vanhasta kirjasta... kun eihän tässä ole mitään ihmeellistä ja silti: kuka tahansa osaa gratinoida juustolla ja voilla, mutta leipäraaste tuo seokseen ihan oman tuntuman ja maun.
Sanottasko nyt tällä kertaa vaikka näin: SIKAHYVÄÄ! Suosittelen ihan minkä tahansa ruokalajin lisukkeeksi, kunhan vain tomaatit ovat kypsiä ja maistuvia. Selkeä kesäherkku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti